Aina ei mene kuin Suuressa käsityölehdessä

Itse olen ollut menossa, tulossa ja taas menossa viimeisen viikon. Penkkarikiireiden jälkeen vietin yön abiristeilyllä, sieltä tie vei Helsinkiin FME:n ja sieltä isälle muutamaksi päiväksi. Kotona olen käynyt välillä nukkumassa yhden yön ja täyttänyt rinkan puhtailla vaatteilla ennen lähtöä. Palattuani Turkuun päädyin omituisten sattumien johdosta Suden luokse ja eilen palatessani kotiin täällä odotti 28 tekemätöntä matematiikan yo-tehtävää, joiden tekeminen on edellytyksenä kurssin läpäisemiselle. Loogisesti päätin siis siivota ensin ja vaikka päivittää blogia. Oli tällä tarkoituskin, lupauduin mielenhäiriöissäni kirjoittamaan raportin siitä, mitä tapahtui kun raahasin Suden mukanani kouluun virkkaamaan tilkkupeittoa.
Opettaja tietenkin oli onnessaan kun ilmoittauduin mukaan talkoisiin ja ilmoitin vielä tuovani kaverinkin mukaan, mutta... No, kuvat kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ikea-postaukseen viitaten, olen tyytyväinen ettei kukaan ole keksinyt vastaavaa sanontaa virkkaamisesta.

Ensimmäinen yritys näytti tältä.

Ja toinenkaan ei hirveästi helpottanut tilannetta. Molemmista tuli uudestaan lankakeriä, vaikka niistä olisi saanut myös hienot tekoviikset. Itse yritän edelleen kasvattaa mietintäpartaa, ehkä kokeilenkin virkata sen jos ei lähde luonnostaan kasvamaan.

- kirjoituspaineileva Sanna

Tomhet och tystnad härska...

Lievä päivitysväli on ollut todellisuutta. Uusia asuntoehdokkaita ei olla ehditty vielä kunnolla etsimään ja kaikki muu elämä painaa päälle, kenellä mitäkin menoa ja tekemistä.

Itselläni on tällä hetkellä suhteellisen rentoa meininkiä, tosin saatan olla lähdössä Pohjoiseen päin ehkä mahdollisesti kai jossain vaiheessa tätä kuuta, jos rahatilanne ja into riittävät. Mutta koska viime aikoina ei ole ollut kauheaa tulipalokiirettä juuri mihinkään suuntaan, olen ehtinyt viettää aikaa ystävien ja kirjoittamisen maailmassa. Viime viikonloppu oli sanalla sanottuna eeppinen. Ainoa miinus kotona iskeneestä orientoitumisdarrasta. On mielenkiintoista viettää vuorokausi hemmetin hyvässä seurassa, mutta miltei sietämätöntä tulla kotiin, kun ne samat otukset eivät ole täällä.
Kirjoittamisasioista en kälätä sen enempää, koska a) en halua spoilata ketään ja b) kukaan ei jaksa kuunnella selontekoani maailmani talouselämästä. Joten tämän pidemmittä hölinöittä siirryn hakemaan kahvia ja penkomaan äidin laukkua suklaan toivossa.
Nähkäämme jälleen!

~ Susikettu

PS. Suosittelen liittymistä Sharewoodiin. Sen kautta voi äärimmäisen vähällä vaivalla kerätä rahaa valitsemalleen hyväntekeväisyysjärjestölle kuluttamatta itse senttiäkään. Sinne sankoin joukoin!