"Nää on isompia kuin Hard Rock Cafen hampurilaiset!"

Edellisessä postauksessa päästiin ihailemaan Suden ja allekirjoittaneen virkkaustaitoja, nyt vuorossa on kääretortuntekotaidot.

Nuorin meistä täytti vuosia eilen (onnea vielä kerran!) ja itse olin kotoa stressiä paossa Suden luona. Jostain sitten lähti idea leipoa synttärisankarille jotain ja myös kutsua tämä syömään tuotoksia. Korvapuusteista jäi joku olennainen osa puuttumaan, joten päädyttiin kääretorttuun. Helppoa kuin mikä. Itse missasin ensimmäisen osan taikinasta hakiessani kermavaahtoa kaupasta, mutta palasin sopivasti todetakseni ettei se riitä mihinkään. Sille tehtiin sitten tuplakokoinen lisäys ja koko uunipelti saatiin piiloon. Ja tuplakokoisella tarkoitan tuplakokoista, uuniin meni kolminkertainen määrä taikinaa. Kaikki meni siihen asti hyvin, edes palokuntaa ei tarvinnut kutsua ja käsivoimin taikinaa vatkatessa päätettiin hankkia yleiskone heti kun sopiva tarjous sattuu silmiin.

Täytteitä laitettiin "silleen sopivasti", eli saatoin hieman innostua kermavaahdon kanssa. Rullaaminen oli vähintäänkin mielenkiintoinen operaatio, osa pohjasta oli huomattavasti muuta pohjaa paksumpaa. Kyllä se nyt kasaan saatiin, mutta voisi olla taas kuvien aika.

Sitä pohjaa tosiaan oli... Pesusienimäisestä koostumuksesta huolimatta tuo maistuu ihan hyvältä.

Täytteitäkin oli. Kuva otettiin sen jälkeen kun pahimmat mössöt oltiin pyyhitty pöydältä.

Taustalla kermavaahtopurkki. Mukavuussyistä käytettiin valmistavaraa. Sitä menikin sitten melkein koko purkki.

Piti ne nyt nimetä, niin kaikki tunnistivat omat palansa.

Kuvista kiitetään kännykkäkameraa. Sisäpiirin infona vielä sen verran, että noilla paloilla otsikon mukaisesti oli kokoa enemmän kuin Hard Rock Cafen hampurilaisilla. Suurimmaksi osaksi jäivät syömättä.

Katsotaan mitä tästä viikonlopusta tulee, lupauduin tekemään kananuudelipataa...

- Sanna

--

Vielä kerran onnittelut meidän Pienelle myös tämän hukkalapsen suunnalta! <3 Ja tosiaan, kääretortun tekeminen... Kokeillut viimeksi ehkä neljä tai viisi vuotta sitten, joten ulkomuistista leipoen ja kahta eri ohjetta tulkiten (ja tosiaan opettajan oppeja muistellen) kokeiltiin sitten sitäkin. No, ainakin lopputulos oli maukas. Syntymäpäiväsankari myös yllättyi ja arvosti elettä kovin. Hieno asia on se.

- Susikettu, jonka käsivarsia särkee taikinan vispaamisen johdosta tänään
PS. Sanna, miksi nämä meidän systeemit aina feilaa näin lahjakkaasti? Ollaanko me jotain etäistä ja hämärää sukua Läppäkuninkaalle? ((kyllä, sisäpiiri on sisäpiiri, ja upea asia!))