Koputetaan puuta...

Kaksi asuntoesitelyä takana tämän päivän osalta ja seuraava ei ole edes tiedossa.

Ensimmäinen ehdokas oli se asunto. Siis se, millä muut Ässät alunperin suostuttelivat allekirjoittaneen jäämään Turkuun. Oikeassa elämässäkin asunto näytti hyvältä ja erittäin potentiaaliselta. Vuokra tosin on paljon, mutta siihen saa kaiken mukaan. Lisäksi Suden pesukone mahtuu sinne, mikä nyt on vain plussaa. Lisämainintana myös se, että asunto ei ollut mistään homeessa! Eilen tosiaan vaadittiin se 45 minuuttia, että pystyin taas hengittämään kunnolla.

Toinen ehdokas... No, olisihan siellä tilaa ja muuta, mutta makuuhuoneiden kokoerot olivat vähän turhankin suuria. Lisäksi perheet ovat etusijalla hakiessa, joten se siitä. Muuten se olisi ollut mahtava, takapihan kallio kutsui kiipeilemään. Sijaintikin oli vähän mitä oli, kaukana kaikesta. Vuokra tosin oli pienempi kuin ensimmäisessä, mutta siihen lisäksi pitäisi maksaa vesi yms., eli aika samoissa lukemissa liikutaan.

Kehitin jo mielessäni vertauksen presidentivaaleihin noista asunnoista, ensimmäinen on Haavisto ja toinen Niinistö. Itse olen Haaviston kannattaja... Tietenkin toisesta asunnosta alkaa nyt etsiä vikoja, kun tietää sen olevan mahdoton saada ja onhan ensimmäinenkin asunto kaukana keskustasta. Ei kuitenkaan niin kaukana.

~ Sanna

Ongelmaotsikot~

Tosiaan, joukkiomme toinen asuntoesittely Runosmäellä takana. Siellähän oli tilaa riittämiin, sen suhteen siis vallan hyvänoloinen asumus. Karu totuus tuli kuitenkin jälleen vastaan vilkaistessamme kohti kylppärin enemmän tai vähemmän homeenlaikuttamaa kattoa. Miksi homevauriot vainoavat meitä? Jättäkää rauhaan ja antakaa meille asunto, johon uskaltaisi muuttaa, pelkäämättä enempiä hengitysvaikeuksia.
Toivotaan parasta, että huomiset kaksi asuntoesittelyä osoittautuisivat huomattavasti mukavemmiksi vaihtoehdoiksi. Se nähkäämme likeemmällä~

 Loppukevennykseksi on aivan pakko laittaa viikonloppuna kovasti luukutettua akustista Turisasta, koska se nyt vain on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. <3

Kiitosnam,
~WildChild

Olin jo etsimässä tykkää -nappulaa, mutta sitä ei löytynyt, kele... Mutta kyllä, upeaa musiikkia myös akustisena <3
~ Susikettu

Porvoosta päivää!

Esittelyjä onneksi piisaa. Viime viikolla peruuntuneeseen näyttöön saatiin uusinta maanantaille ja tiistaina on vuorossa näyttö alueella, joka on kuulemma paikoitellen erittäin vaarallinen. Alueen vaarallisuus riippuu toki näkökulmasta, mutta jos taksikuskit eivät ota tilauksia vastaan iltaisin... No, toivotaan parasta. Eihän tässä olla edes kauaa etsitty asuntoa, mutta haluaisin ainakin itse jo päästä muuttamaan, vaikka kirjoituksetkin on tulossa.

Lähdin itse pois toisten Ässien luota isäni luokse Porvooseen ja olen eilisestä asti kuunnellut jankutusta siitä, miten pääsen halvemmalla asumalla kotona. Itsehän en tätä ole tietenkään missään vaiheessa tiedostanut, en.

Ei enempää täältä idästä, kirjoittelemisiin!
- Sanna

They have great meatballs in Ikea...

On pakko tulla nyt mainitsemaan erikseen, että käytiin tänään Ikeassa (ja kukaan ei varmaan voinut päätellä sitä otsikosta, ei toki...)  ja kaikkea sellaista. Miten se menikään? Jos ihmiset pystyy käymään yhdessä Ikeassa tappamatta toisiaan, pystyy tasan varmasti asumaan saman katon alla? Vai koskiko se Ikea-huonekalujen yhdessä kokoamista? No, enigeis. Selvittiin kunnialla, kettuiltiin toisillemme tasaisessa määrin kaikesta vaaleanpunaisesta ja ideoitiin tulevaa sisustusta. Jos vielä saisi sellaiset määrät rahaa kasaan, koska Ektorpin kolmen istuttava sohva <3 Jos joku tietää jonkun, joka olisi sellaisesta luopumassa kohtuuhintaan, saa ilmoitella meille päin! Sama koskee myös hyväkuntoisia vuodesohvia.
Emme myöskään hukanneet Saijaa, mikä olisi voinut olla todennäköistä. Tämä estettiin lähinnä randomista ideasta lähteneellä kaulapanta-talutushihna -metodilla. Niin muuten, pieni, se tais jäädä sulle... Palauta se sitten joskus.

~ Susikettu


Jos pystyy kasaamaan huonekalun, voi mennä naimisiin. Voisin sanoa, että meille riittää pelkästään retki Ikeaan, en suunnitellut avioitua ihan heti.
- Sanna

Sama. Plus se, että moniavioisuus ei ole Suomessa laillista. Siinä tulee siis pieni ongelma, kuten myös adoptio-oikeuksista ja kaikesta sellaisesta. Eli se Ikea-retki ja kollektiiviasuminen näin yleisesti lienee aivan käypä ratkaisu.
~ Susikettu

Start the Dance with Fire~

Hilipatihippan~!

Kolmas ässä, peikko/menninkäislapsi esittäytyy keskeltä rakkaiden, muinaisten jumalten asuttamien korpimetsien, peltojen ja jäätyneen maan. Tämä pieni, joukkiomme nuorin,  punatukkainen tyttö tunnetaan erinäisissä yhteyksissä useimmiten myös Villilapsena (WildChild) ja Saijaksi minnuuta hyvinkin usein kutsutaan. Unelmat, unet, mielikuvitus ja illuusiot kutsuvat silloin tällöin omaan maahansa, ja siksipä ei aina voi olla täysin ajan tasalla, mistä juuri oltiinkaan puhumassa. Kukapa meistä ei kaipaisi hetkittäistä eskapisoitumista tästä maailmasta?
Rakastan musiikkia laidasta laitaan, suomimetalliin etenkin on kehkeytynyt aivan erityisen vahva side. Koskettimien soitto luonnistuu ja toivonmukaan se kitarakin tuosta joskus lähtisi. Myös tanssi, kirjoittaminen, näytteleminen, metsässä hippeily, keikkailu, matkailu ja epämääräinen sekoilu plus hypetys kuuluvat läheisiin asioihin.
Milloinkaan ei pidä unohtaa armollisia, aivan ihania ystäviä, jotka jaksavat aina pitää pystyssä hankalinakin aikoina. Olette minulle suuri voimavara, kiitos sydämeni pohjasta tästä.

HIMin pitkästä aikaa soidessa taustalla (voi tätä inspiraatiota huokuvaa ilmapiiriä!) haluan kuitata tältä erää, toivoittaa kaikille hyviä öitä ja vähitellen palailla koulutöiden pariin, joiden palautuspäevä on huomenissa. Miks miun aina pitää jättää nämä viimetinkaan?

Love ya all!

-WildChild

Virallinen esittely nro. 1

Viime yön hämärissä päätimme Sannan kanssa tehdä pikasuunnitelman eräästä asunnosta. Tarkkaa sijaintia en yksityisyyden vuoksi paljasta, mutta se on muutaman kilometrin päässä keskustasta, kohtalaisen kivassa lähiössä ja takapihana metsäinen kallio.
Täytyy myöntää, että pohjaratkaisu ja koko miellyttivät (ja ne lattiat, joihin olen kehittänyt jo jonkinlaisen fiksaation, mutta kun nätti laminaatti...). Ongelmaksi muodostui viemäri, joka a) haisi ja b) tultaisiin korjaamaan "sitten kun se hajoaa". Sen lisäksi kahdeksan vuoden harjoituksella kehittynyt homekoira-aistini reagoi johonkin. Se ei varsinaisesti tuntunut homeelta, mutta jotain häikkää sen viemärin hajun lisäksi kyllä oli. Totesimme sitten, että ei kiitos, ja lähdimme puimaan asiaa Coffee Houseen. Vaikka kaikki muu olikin noin suhteellisen kunnossa, hengittäminen on mulle ehdoton prioriteetti. Kuusi vuotta homeisessa omakotitalossa ja kohta kolme vuotta homeisessa kerrostalossa ei oikeasti tee kovin hyvää.

Ensi viikolla pitäisi olla yksi esittely tuolla vähän kauempana, ellei se ehdi mennä. Hinta-koko -suhteeseen nähden se saattaa tosin olla mahdollisuus, ikävä kyllä. Sitten on se asuntovaihtoehto numero kaksi, josta ei ole vielä uutta aikaa kuulunut. Toivottavasti kuuluu, sillä se vaikutti keskimäärin oikein mukavalta. Ja koko ajan kuono haistelee mahdollisia uusia tuulia.

~ Susikettu

Lievähkö takapakki

Tapahtui siis sinä kauniina, pilvettömän kuulaana talviaamuna, että Susi vastaanotti viestin asunnon esittelijältä. Näyttö peruttu, ilmoittelee uudesta ajasta, kun tietää enemmän.
Harmillista... Mutta ei voi mitään. Neiti jatkaa aamukahvinsa ryypiskelyä ja koittaa keksiä jotain muuta tekemistä tälle päivälle. Vaikeaa se ei  toki ole, sillä kirjasto sekä kahden muun S:n tapaamissuunnitelmat häilyvät jo mielessä. Tietenkin voisi aina mulkaista toisella silmällä muita asuntovaihtoehtoja (jos sinne olisi ilmaantunut vaikka jotain uutta hienoa) tässä välissä.

Näkemisiin ja kirjoittelemisiin!

~ Susikettu

Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy...

... Kirkkaalla päivänvalolla. Ja siksi olenkin yöeläimiä. Täällä siis Ässä numero kaksi, joka ei erityisemmin yöunia harrasta, vaikka aamulla pitäisi nousta viimeistään seitsemältä.

Etunimeni on luettavissa sivupalkista, eli mitäs sitä peittelemään. Olen siis Sanna, hauska tavata. Kuljen epämääräisissä paikoissa myös Sessinä ja saattaapa joku tuntea myös Metsäsilmä-nimellä. Lempinimien suhteen on oltu erittäin laiskoja, mitäs sitä lyhyttä nimeä enää lyhentämään, saati sitten pidentämään.

Yöunien sijaan harrastan dataamista. Nyt olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni myös lukemisen ja kirjoittamisen suhteen, mutta tehokkaasta ruosk-- lahjonnasta huolimatta tuloksia ei ole vielä nähtävissä. On oikeastaan valitettavaa, että en enää ehdi lukea kirjoja. Luettavien kirjojen pino vain kasvaa kasvamistaan, mutta tartun vaistoni varassa aina samoihin teoksiin. Uusin löytöni on George RR Martinin A Song of Ice and Fire -sarja, johon törmäsin kesällä. En tosin ole saanut edes toista kirjaa luettua loppuun...
Kuvittelen myös osaavani valokuvata, ainakin viihdyn paremmin kameran takana kuin edessä ja etenkin keikoilla olen yrittänyt raahata kameraa mukanani.

Vaikka pidän musiikkia tärkeänä, oma osaamiseni on vähäistä. En ole koskenutkaan pianoon kolmannen luokan jälkeen ja nokkahuiluun en ole puhaltanut kertaakaan muutettuani takaisin Suomeen vuonna 2005. Kuunneltua tulee sitäkin enemmän ja etenkin raskaampaa tavaraa. Tällä hetkellä soittimesta löytyy Darker side of Classical music ja auton soittimessa on Turisaksen Battle Metal, suomalaista suosin. Ulkomaalaisia bändejä tulee harvemmin kuunneltua, mutta niitä kuuntelenkin sitten Dimmu Borgirin ja The Curen väliltä.

Käyn kolmatta vuotta lukiota ja toivon tällä hetkellä tämän vuoden jäävän viimeisekseni. Saa nähdä miten käy. Sen jälkeen suunnitelmat ovat avoinna. Kämppäprojektin takia päädyin jäämään Turkuun opiskelemaan enkä lähtenyt valloittamaan Oulua/Tamperetta/Jyväskylää/Seinäjokea, mutta näin saattaa olla parempi. Onpahan ainakin lyhyempi matka äidin jääkaapille.


Huomista esittelyä jännittäen, Sanna

Ladies and gentlemen or whatever you want to be...

Hei, sinä siellä ruutusi äärellä!
Tervetuloa Ässäkommuuniin, kolmen nuoren naisen yhteiseloa ja edesottamuksia seuraavaan blogiin. Luvassa on muuttohöminää, musiikkihehkutusta, kirjoitusintoilua, kavereilua ja paljon muuta.

Min olen Susikettu, tunnetaan myös Korpisutena Vuodatuksen puolella, pienikirjailijana vähän muualla ja oikeassa elämässä sellaisella mukavalla, S-alkuisella nimellä, jota en yksityisyyteni turvaamiseksi tässä kehtaa paljastaa. Olen turkulaistunut pohjoisen kasvatti, kirjoittamisella, musiikilla, kahvilla ja sokerilla elävä likkalapsi. Kallioinen metsä on toinen kotini, meri sisareni, avaruus mielikuvitukseni raja. Peruskoulun kunnialla käynyt, lukiossa kaksi vuotta sinnitellyt ja puoli vuotta elämänsä kanssa muuten vain paininut otus, jonka näpit ovat aina liimaantuneet joko kirjaan tai tietokoneeseen. Raskaamman musiikin ystävä. 36 lempinimeä omaava menninkäinen. Outo sekopää. Katson tätä maailmaa pää kallellaan, hiljaa, tarvittaessa huudan sille päin naamaa yksin pimeässä.

Siinä muutama fakta. Kysellä saa (asiallisuus on toki hyve!), jos jotain haluaa tietää. Ja kuvittelen muuten olevani tietokonenero jollain tasolla, mutta mitä se kertoo, että hukkasin ensimmäisen postauksen ennen julkaisua, ja joudun nyt siis kirjoittamaan kaiken uudelleen? Ensimmäisessä versiossa tosin oli paljon turhaa diipadaapaa kirjoittamisistani, mutta niistä tulee olemaan varmasti jonkinlaista vikinää ja marinaa aina silloin tällöin.

Mä olen tainnut omat juttuni tältä erää saada kasaan. Jätän estradin nyt kahdelle muulle tytölle, niille mahtaville ja upeille otuksille, joihin olen lyhyessä ajassa tutustunut todella hyvin ja jotka tulevat toivon mukaan viettämään paljon hienoja hetkiä myös mun seurassa. The stage is yours.

Katsele ympärillesi, istu alas kuuntelemaan ja lukemaan tarinointiamme, tutustu Kommuunin elämään kaikessa rauhassa.

~ Susikettu

PS. Huomenna on asuntoesittely. Peukut pystyyn, toivottavasti se on hyväkuntoinen ja sopiva!